Kuččuu milma Kotimua Sergei Jakovlev Petroskoi, 2025
УДК 821.511.112 ББК 84(2Рос.Кар=661.2) J 20 ISBN 978-5-88170-461-2 © С. Т. Яковлев, наследники, текст, 2025 © Издательство «Периодика», 2025 6+ Сергей Тойвович Яковлев (1970–2023) был настоящим поэтомсамородком. За¬три года своего короткого, но яркого творчества он успел создать около ста стихотворений на собственно карельском наречии карельского языка. В сборник “Kuččuu milma Kotimua” («Зовёт меня Родина») вошли произведения автора о малой родине, красоте её природы, семье, детстве, взаимоотношениях с родными и соседями, любви. Сборник рассчитан на широкий круг читателей, говорящих на карельском языке и изучающих его. Издано по заказу Региональной общественной организации «Союз карельского народа» при поддержке Фонда грантов Главы Республики Карелия в рамках проекта «Карелия в лицах: История. Язык. Культура». Издание не подлежит продаже. Jakovlev, Sergei. Kuččuu milma Kotimua / Sergei Jakovlev. – Petroskoi : Periodika, 2025. – 171 с. – Автор и заглавие в выпускных данных на русском языке: Зовёт меня Родина : (на собственно карельском наречии карельского языка) / Яковлев Сергей Тойвович. – 230 экз. – ISBN 978-5-88170-461-2. УДК 821.511.112 ББК 84(2Рос.Кар=661.2) J 20
Tämä kirja on omissettu miun Lukerie-ämmöllä, Lukerja Jevlampijevna Jakovlevalla.
~ 4 ~ Šuuret passipot: tämän kirjan toimittajalla Marija Remšujevalla šuurešta ta čopakašta ruavošta virheijen korjuamisešša šekä tuntomattomien šanojen kiäntämiseššä; Ol’ga Karlovalla hyövyllisistä huomautukšista ta ehotukšista; Raisa Remšujevalla tarkoista arvošteluista ta tärkeistä n’euvoista.
~ 5 ~ Hyvä lukija! Šiula kiäššä on miun enšimmäini runokokomuš. Mie en ole runoilija, enkä konšana ole opaštun kirjuttamah runoja. Kaikki, mitä on kirjutettu täššä kirjašša, tapahtu ičekšeh, melkeinpä šattumalla. Kaikenmoisie viisahie šanoja karjalan kielellä mie en tiijä, šentäh kirjutan šamoin, kuin ni pakajan. Runojen teemat ollah miula lähiset lapšuošta alkuan. Mie kirjutan kyläštä, mečäštä, järveštä, kalaššukšešta, mečäššykšeštä šekä vähäsen yštävyöštä ta rakkahuošta. Toivon, jotta tämä runokokomuš miellyttäy šilma. Sergei Jakovlev
Miun Karjala
~ 8 ~ Ukko ta vuara Oi-voi, voistani, pitäy lähtie koistani. 1. Istuu ukko pölkyllä, Haravoja rakentau, Piitä vuolou veičellä, Vasaralla kiristäy. Makuau pieni punukka Lämpimällä kiukualla Hyvän unen vallašša, Liikuttelou nenällä. Kaččou ukko: aššutah Kakši mieštä mečäštä, Ne on pojat vanhemmat, Niittämäštä kuletah. — Tulkua, pojat, stolah työ, Šyökyä, lapšet, murkinua: Kalakukkuo lämmintä Muamo paisto aikaseh — Verkkoh šiikua vereštä Puuttu tänä päivänä.
~ 9 ~ Nousi pikku punukka, Piäsi unen käsistä, Heti juoksi rannalla, Pesi šilmät vejellä. — Tule šyömäh, lapšuoni! Šyö vain oikein kyllälti, Ahmi vačča täyvekši. Šiula tulou tehtävä. Nouše, lapšuon, vuaralla, Joka puoleh kaččele: Eikö nävy vahinkuo Mistä tahto šuunnašta? Kuuluu šelväh rähinä Pohjosešta puolešta: Višših kontiet leikitäh, Männyn kera kiissetäh. 2. Hyppäi poika stolašta, Leipäpalan ruaššalti, Otti veičen kormanoh, Niin kuin tuuli viuhahti. Monen tunnin jaleštä Tuli lapši jälelläh: — Näkyy pohjoispuolešta — Tulou šuuri armeija,
~ 10 ~ Monta šatua ihmistä Šuappuat pitkävaršiset, Rautapaijat kiiltäjät, Lakit kakšišarviset. Ukko ruškoi iholta, Kulmat viänti čirpiksi. Nousi piällä kallivon, Huuhki hirven iänellä: — Nouškua, pojat-poikaset, Nuoret, väkivoimaset, Teilä šotah šuorita Äkkie kyytie toperiu! Tultih rosvot-vierahat, Meijän muata tallatah. Pitäy käyvä vaštuamah Niitä poikeš ajamah! Oli voimua ukolla Nuorempana ollešša, Šattu — kontie petvasi, Jalkaluita murtuali, Šivuja še tallasi, Veti piäštä hivukšet. Ei voi ukko taissella, Ei voi enyä hyökätä. Juuri pisyy jaloillah, Juuri henkie vetelöy.
~ 11 ~ Še vain šilmät vieläki Ollah tarkkanäköset. Käsissä on voimija, Niin kuin rautakankella, Još vain tartut šormiloih — Ei še anna periksi. 3. Miehet šotah šuoritah, Varuššetah aštalua. Naiset tultih kaimuamah, Paiskahettih itkömäh. Kimakkaini ulvonta Kuuluu joka puolelta. Aika juošša vilkuttau, Mäni kolme kuukautta. Ukko istuu iänetta, Šinne-tänne kävelöy, Ei voi muata rauhašša, Ei ni ruokah kačahtua. — Noušenpa mie vuaralla. Niänkö šieltä kovinki? Kolme päivyä kulekši: Eteh kakši ašelta, Kolme tulou jälelläh. No ka piäsi kuitenki. Hyväsisti levähti, Rupei loitoš kaččomah.
~ 12 ~ Näköy: pohjoispuolešša Vielä jatkuu taistelu, Šotilahat hyökätäh, Toini toista tapetah. Tuntuu: meijän miehijä Šeisou monie šatoja. Šieltä vaštapuolešta Noušou vaikka tuhanšie. — Kuinpa auttua pojilla? Mistä šuaha šuojušta? Ketä kuččuo avukši? Millä voimua lisätä? 4. Rupei ukko laulamah, Luonnon voimie kuččumah. Joka puoleh kumartau, Muaha šortau kyynälie. — Tulkua tuulet meriset, Tulkua vihmat valumah, Taivahašta šalamat, Ukonjyryn paukahuš. Tulkua vaikka tunniksi Apuh meijän pojilla. Kaččou: Vienanmereltä Pilvi noušou voimakaš, Tulta isköy lujašti, Vihmuu niin kuin korvošta.
~ 13 ~ Mäni pilvi šukkelah Meijän poikien kyličči, Piätty šiinä paikašša, Missä rosvot šeisottih. Anto niillä kyytijä Taivaš ylimiäräšti: Piällä vettä kuatelou, Tulta isköy šilmilöih. Tuuli piekšäy lisäkši, Šortau heitä jaloilta. Kolme päivyä hullušti Eikä antan henkähtyä. Kellä oli voimija — Pakoh juoštih kovašti. Muut ne šiinä hävittih, Jiätih mualla venymäh. Nyt voit vähän levähtyä, Šyyvvä leipäpalani, Šuolakalua maissella, Purra kuivie lihoja, Juuvva vettä kyllälti, Šiitä lähtie kotihis. 5. Itköy ukko vuaralla, Omie poikie muistelou: — Oi-voi, pojat-poikaset, Armahaiset lapšuset,
~ 14 ~ Mäni teitä šatoja, Tuli monieš kymmentä. Mitä šanon muamoilla? Kuinpa lapšie viihytän? En voi šilmih kačahtua Nuorisilla naisilla. Kenpä kyntäy peltoja? Kenpä halkuo varuštau? Kenpä pyytäy kaloja? Kenpä lašta tuuvittau? Istu koko netälin, Muuttu ukko vuarakši. Kylä smiettiy-arvelou: — Missä meilä ukko on? Eikö männyn vuaralla? Monta päivyä vuotamma. Pitäy lähtie eččimäh, Ei še pärjyä yksinäh. Nouštih koko kylällä Vanhua ukkuo eččimäh. Šeisotah ta kačotah Tätä kummua-kummista. Ylähänä vuaralla Šynty uuši kallivo — Niin kuin ukko parrakaš Kaččou muah ta arvelou.
~ 15 ~ Alla juokšou ojani: Vesi, niin kuin kyynälet. Vuara näkyy loittuota, Šeisou melko korkiella, Tuntuu joka šuunnašta. Nimi pantih vuaralla — Še on Ukontunturi.
~ 16 ~ Rakaš, kallivo ta voima 1. Monta šatua vuotta ennein Matkalaiset tänne tultih, Rakennettih kylä pieni, Järješšyttih kalan pyyntih. Šuuren järven rantua myöten Eipä löytyn toista muata, Missä erimoista työtä Yhtä helpošti voit ruatua. Täyši meččä riistua-lintuo, Meččäporoja ta hirvie, Kalat nouššah vejen pintah, Eikä puuta košken kirveš. Kolme järvie omua vettä Toimitetah yhteh koškeh. Täššä ei ollun niketä, Männyt ylähäkši nouštih. Šuvimuašta — päivänpaisto, Pohjosešta — mečän šuoja. Järvi šyöttäy kalaštajua, Meččä auttau lihantuojua.
~ 17 ~ Koški kuohuu — tonnit vettä Yhtä kyytie alaš kantau. Ei mi voima keššä vetyä Poikki košen veneh rantah. Kylän luona korkie čokka, Šieltä loitoš näkyy hyvin — Vaštaranta järven poikki, Toiseh šuuntah meččyä yllin. Kylän ympäri on šoita — Eipä piäše meččäpalo, Ta, još šattuu minih šota, Kerkiet noštua joka talon. 2. Ukko vanha oli opaš Koko porukalla šiinä: — Täššä meijän matka loppuu, Tartumma täh tilah kiini. Monta tietä olen käynyn, Eri maita aštun läpi, No ka en mie ole nähnyn, Tätä paikkua kaunehempua. Iski kirvehellä kantoh: — Täššä noušou enši talo! Joka puoleh pitin rantua Eläkkyä, ken missä haluou.
~ 18 ~ Tuošša näkyy kolme vuarua, Nelläš lukun pani šarveh. Täššä eläy Järven čuari. Panka nimekši: Piäjärvi. Läššä košenniska tuntuu, Äijä vettä tänne tulou, Vejen elämä ei muutu. Annan nimi: Niska-kylä. Talot nouštih, niin kuin šienet, Venehillä ranta täyty, Perehissä lapšet pienet, Porot tuhanšina käytih. 3. Šiinä kašvo pikku poika Järven luona šyntymäštä, Oikein läsijä ta hoikka, Muitein hyvä oli lapši. Tulou aina järven rantah, Kuččuu hil’l’ah Järven čuarie, Erimoista lauluo laulau, Kuulijalla niitä tariu. Hiän vain kuuntelou ta muhiu, Toisin ajoin vielä itköy, Kyynälijä kiällä pyyhkiy, Još vain laulu ollou pitkä.
~ 19 ~ Šiitä poikua oikein kiittäy: — Šemmoista en ole kuullun! Šano, mitä šiula pitäy, Vaškie, tinuako vain kultua? Poika vaštuau: “Passipoja! En mie kultua taho pyytyä. Anna miula täyttä voimua, Anna miula tervehyttä! 4. Eikä pitkä aika männyn — Kašvo poika väköväkši. Korkie, šuora, niin kuin mänty, Pohatteri voimua täyši. Kivie noštau puitto laštuo, Puuta juurineh hiän kiskou, Košen poikki vieššä aštuu, Kontie tappua? — Yksi isku! Joka tytär kaččou häneh, Haluou šulhasekši šuaha. Nakrau: “Kaikin poikeš mänkäh, Miula niitä tulou vähän. Järven čuarilla on tytär, Hiän on kallis, niin kuin kulta. Enkä taho ketä muuta, Naisekši vain tulis miula”.
~ 20 ~ 5. Läksi poika järven rantah. Čuari istuu kiven piällä: — Mitä tänäpiänä näytät? Ikävä on ilman lauluo. — Terveh, čuari! Tulin šiun luo Tutkie kyšymyštä muuta — Etkö anna tytön miula? Meistä tulis pariskunta. — Oletko šie puušta lanken? Onko šiula täyši järki? Čuarin tyttärellä naija? Eikö šiula ole häpie? — Ylpeyš šie jätä pohjah, Hiän on miula oikein mieleh, Rakaššamma toini toista, Meijän onnie elä kiellä! — Hyvä! No ka ei niin helppo! Rupien tarkaštamah šilma: Panen tehtävän, još kelpuau, Toiseh šuuntah kiännät šilmät! Monta vuotta järven uallot Hivutettih vuaran laitua, Šentäh oli kivi kuatun Vuaran ylähyätä rantah.
~ 21 ~ Nyt mie šentäh jouvuin velkah Nuapurilla šurmah šuaten — En voi noušša vuaran šelkäh, Ei miun voimat šinne täytä. Noššat kiven ylähäkši, Panet šen šie omah tilah, Šiitä myöššy, mistä läksit, Mitä tahot — annan šiula! 6. Tuli šulhasella tuška, Kivi korkie on ta pitkä. Koitti noštua — iho ruškoi, Kivi yhtänä ei liikkun. Vetäy nuoran, laittau kanken, Kinšan kiven alla panou. Smiettiy: “Još še tänne lankei, Mintäh jälelläh ei haluo?” Puušta lenti pieni tikka: — Luaji kallivolla kenkät! Mintäh mitänä et virka? On šei kivelläki henki! Poika tutkiu: “Kumma täššä, Još vain kivi mahtau puajie. Loppu tehtävän on läššä, Mitä käšköy — kaikki luajin”.
~ 22 ~ 7. Heti tuli hyvä mieli. Poika kumarrukšen panou: — Terveh, kaveri ta velli! Šuauko šilma vuarah kantua? Kivi vaštuau: “Terveh, lapši! Ikävä on täššä venyö. Mie še voisin iče aštuo, No ka pitäy šuaha kenkät. Pari šatua vuotta ennein Olen ylähyätä kuatun. Kavottih miun hyvät kenkät, Löyvä ne — ni tulou apuo! Kolme pikkaraista kivie Kolmeh jalkah pitäis panna. Niijen kera iče hiivon, Iče omua painuo kannan!” Poika hypähti ta nakrau: — Tämä tehtävä on kepie! Još en löyvä, mi on katon — Uuvvet jalačit mie kekšin! Monta päivyä poika ečči, Nousi vuarah, kaččo alaš. Tarkisti hiän koko mečän — Kaikki kivet katto šammal.
~ 23 ~ 8. Ajatteli vähän aikua, Šiitä otti käsih lapien. Šielä-tiälä muata kaivo, Keräi koropaisen matuo. Kuččuu lintusija luokšeh: — Täššä kostinččoja teilä! Pitäis šammalikkuo kiäntyä, Löytyä kivet tällä tiellä. Tulkua apuh, armahaiset, Teilä ollah pität n’okat, Šilmät ollah teräväiset. Auttakkua, kun millä voitta! Kuuluu puolen tunnin piäštä: — Yksi löyty! Tule tänne! Šyöttäy lintusija kiäštä: — Šyökyä, lapšet, hyvä apu! Niin še päivän laškuh šuaten Kaikki kolme kivie löyty. Poika ilomieltä tähen Illan lintusija šyötti. Lintusien kera puajiu, Niillä šilittelöy šelkie: — Vaikka mitä teilä luajin, Ijäkši jiän teilä velkah!
~ 24 ~ 9. Huomena, kun päivä noušou, Pitäy ielläh työtä jatkua. Tie še alkau vašta konša Jalačit hiän šuattau jalkoih. Kivi kyšyy: “Mitä kuuluu? Löyvyttihkö katuomiset? Šuorah šanon: ilman unta Vuottamalla vuotin šilma”. — Kuinpa šuattua šilma vuarah? Näkyy, šilma pitäy auttua. Olet šie jo kovuan vanha, Enkä mie voi šilma kantua. — Mie še olen vielä nuori, Pari miljonie vain vuotta. Tuošša rippuu kuušen kuori, Še ei elä — šurmua vuottau. 10. Tuli aika — alko matka, Yksi päivä — yksi aškel. Käršivällisyš jo katkieu, Kukkulah on pitkä taival. Noušou vuarah, myöštyy rantah — Eikö šieltä mitä kuulu? Kivi omua lykkyö kantau, Piettymättä eteh kulkou.
~ 25 ~ Kolme lisän kera vuotta Vuaran huippuh kivi nousi. Tyttö keštäy, poikua vuottau. Poika maltto: “Onni tulou!” Kuitenki še vuarah piäsi, Pietty ylähänä šuorah. Poika muhiu, hierou käsie, Kumarrukšen panou pohjah. 11. Tuli Järven čuarin luokši: — Vuaran herran luota kulen, Täyttä kyytie tänne juoksin, Tervehyisie työnti šiula. — Tule tänne, armaš poika, Anna mie nyt šilma šepyän. Näkyy, olet hyvin poikkoi, Šyö ta hyväsisti lepyä! Kolme päivyä järvi leikki, Täyttä miäryä häitä piettih, Šata kokkie ruokua keitti, Viinua kuattih, marjavettä. Kylän verkot täyvet kalua, Joka kalašša on helmi, Tänne lisäh kultapala Ta timantti vielä pieni.
~ 26 ~ Kylän rantah tuli veneh Kuumua kalakukkuo täyši, Miehet kotih juuri vietih Viinakorvot joka kiäššä. Nyt, kun noušet vuaran lakkah, Šielä šeisou šuuri kivi, Alla näkyy kolme jalkua, Tuuli piättyy kiven šivuih. Monieš mieš kivijä nošti Monen vuaran kukkulalla. Mitä hyvyä tuli tuošta — Peittäyty šammalen alla.
~ 27 ~ Miun Karjala Hetelmät tiälä ei kašveta, Ei nävy äijyä rahvašta, Pakinat kovat ei kuuluta, Hukat vain mečäššä ulvotah. Talvella lunta tuiskuttau, Šykyšyn tuuli hulluistau. Šormija riittäy käsissä Lämpimie päivie laškies’s’a. Mečäššä tuulet ekšytäh, Järvellä uallot piekšetäh. Hillošuot, ojat, kallivot — Šemmoni on miun Karjala. Kevät pitkä ta kylmäni Šulattau talven lumija. Šiitä še kešä herähtäy — Rannašta lykkyäy venehie. Vihriellä mualau nurmija, Avuau kaunehie kukkija. Lintuset nouššah taivahah, Lämmintä šiätä lauletah.
~ 28 ~ Puitto še makšau velkoja — Kiirehešti ta helpošti. Kalalla, šienillä, marjoilla Vaštuau ihmisie Karjala. Mie olen šyntyn järven luo, Rikeneh olen arvannun: Kaččele puoli muailmua, Kaikista paraš on Karjala. Järvellä, vuaralla, mečäššä Olen kuin lintu pešäššä. Mie en nimitä varaja, Miun kera — Oma Karjala!
~ 29 ~ Armahaiset karjalaiset Karjalaiset armahaiset, Väinämöisen šukulaiset. Lyydikit ta tveriläiset, Livvikit ta vienalaiset! Emmä rupie kiistämäh, Tyhjyä vihua niistämäh Kenen murreh parempi, Kenen olkah alempi. Eikä yksi šormi kiäššä Ole toista parempi, Eikä yksi hivuš piäššä Ole toista valkiempi. Yksi vihma taivahašta Meijän nurmie kaštau, Yksi lumi meitä kattau — Ruavašta tai lašta. Yhtä dorogua tai tietä Petroskoih myö käymmä, Yhtä lujah meitä šepäi Buabo tahi ämmö.
~ 30 ~ Yhtä tervehyttä luajit, Suvaičet ta rakaššat, Yhtä Karjalua šie puajit, Pagizet ta pakajat. Luajimma nyt yštävykšen, Toini toista šepyämmä, Tämän pienen kyšymykšen Ajamma myö kepillä. Niinki še laulu pyörähtäy mieleh: — Missä šie olet, Karjalan kieli?
~ 31 ~ Myöššy Hil’l’akkaiseh, šinne-loitoš, Eikä kiirehešti vielä Mänöy meijän luota poikeš Vanhani karjalan kieli. Puitto tarpehetoin akka: Kuatančoissa, keppi kiäššä, Piätä kattau hutra paikka, Kyynälillä huulie kaštau. Oli nuori, oli voimua, Häntä armaššettih lapšet, Joka pereheššä toimi, Jokahini otti vaštah. Häissä humalana laulo, Vesselänä kotih tuli. Itkuvirren kalmismualla Joka imehnini kuuli. Talvi-ilta — pitkä aika. Keräyvyttih vanhat ukot, Jokahini omah aikah Vuorotellen šuarnua luki.
~ 32 ~ Oli runoja ta lauluo, Itkuviršijä ta šuarnua, Kieli kuulu koko mualla, Muistoh pantih joka šana. Nyt še joutu, puitto köyhä, Tiellä ojentamah kättä — Eikö kennih vielä löytyis, Hoti šilitellä piätä. Itköy akka: “Šurma tulou, Kellänä en ole tarvis”. Tuntuu — mi še iäni kuuluu? Pellon poikki juokšou jänis? Šilmät pyyhki, kaččo tarkkah, Peräh juokšou pikku poika. — Vuota, ämmö, vähän aikua! Juštih meijän lehmä poikiu. Pitäy löytyä vanha šana, Mitä čuhutettih korvah, Jotta lehmä maituo antais, Vaša tervehenä olis. Akka muhahti ta läksi: — Näkyy, olen vielä tarvis! Šyväimeštä tuška piäsi, Pojan šana oli kallis.
~ 33 ~ Tuli heijän luokši pirttih, Vähän lämmitteli käsie, Spruavi kaikki mitä piti, Šuorieu šieltä poikeš lähtie. — Kuule, ämmö, ole hyvä, Elä šie nikunne lähe, Täššä šiula vuattiet kuivat, Pehmie šänky, paikka piähä. Oikein kyšymmä myö šilma, Täššä meijän kera elä! Ikävä on šiutta ilman, Anna kuuluu armaš kieli!
~ 34 ~ Kerro, ämmö, mimmoni on Karjala — Šano miula, ämmö kultani, Kerro miula, pikku lapšella, Mimmoni on meijän Karjala? Mintäh šiula šinne himottau? Kuin šie ikävöičet rikeneh, Aina Kotimuata muistelet, Hil’l’akkaiseh itet unešša, Lakanoja kaššat šilmistä! Jäikö šielä kultua-rahoja, Tahi mitä muuta rikašta — Taluo, peltoja ta tallija, Lehmie, lampahie ta heposie? — No šie istuuvvu ta kuuntele, Mimmoni on meijän Kotimua, Mintäh miula šinne himottau, Mintäh aina on niin ikävä. Eipä ollun meilä rikašta, Eikä kultua, eikä rahoja, No ka muitein hyvin elimä — Työššä, šovušša ta rauhašša.
~ 35 ~ Verkot aina kalua pyyvvettih, Lisäh vielä nuottua vetimä. Oli kalua ihan kyllälti, Šöimä šitä vuosi ympäri. A kuin makiet meijän mujehet, Šiijat, ahvenet ta harjukšet, Uuhha matikašta talvella, Kuuma kalakukko lohešta! Oli kyllä lintuo mečäššä — Ota vain ta pane anšoja. Riissan kera olet šykyšyn, Još vain meččäh kehtuat kävellä. Onpa meččorokka väkövä, Hiki tippuu — šärvät kuumana! Haisuu mečällä ta havulla, Šitä vaččah äijän šovitat. No a konša marjat kypšytäh, Keryälimä niitä mielelläh. Kaikki korvot šaima täyvekši, Riitti meilä koko talvekši. Oli šiivattoja liäväššä — Kolme lehmyä, kakši hevoista, Lampahija pari kymmentä, Oli tuatolla ni poroja.
~ 36 ~ Pellot levittih ta nurmikot, Kašvo ruista, osrua lisäkši, Oli potakkua ta nakrista, Heinyä elukoilla niittimä. No ka tuli uuši elämä, Koko mualla tulla räjähti. Uuši valta meijät ruaššalti, Pereh toimitettih Siperih. Juna kulki monta netälie, Kuitenki še piäsi perillä. Valtijolla hiili tarvistu, Meijät pantih hiilie kaivamah. Mie še työtä en ni varannun, Pieneštä kun olin ruavošša. Ihmisetki šamat ympäri, Kakšikäsi-kakšijalkaset. Monta vuotta mäni männeššä, Äijän vettä joki kuletti. Lapšet kašvettih ta punukat, Talo rakennettu vanheni. No a Kotimualla himottau! Vaikka yksi kerta kačahtua Päiväistä, mi noušou mečäštä, Järvie peilityynin aikana.
~ 37 ~ Kuulla vaikka puoli tuntista Joučenta, mi joikuu lammilla, Ta kuin tetrit šuolla kiimitäh, Hanhi taivahašta krakahtau. Kuule, lapšuon, kašvat šuurekši, Tulou aikua, tienuat rahoja, Šuorie, pyörähtele Karjalah, Šano tervehyisie ämmöštä!
~ 38 ~ Koššeranta Šuuren järven rannalla Näkyy monta venehtä — Miehet tultih kalalta, Vähäsen voit levähtyä. Järvellä on šemmoista, Jotta pitäy touhuta. Tahot kalua vereštä — Šänkyllä et rötkötä. Meččäh koko päiväkši Toiset miehet šuoritah, Puuta pitäy hakata, Karšie, šiitä kuorittua. Nouššah talot kaunehet Rakennetut joukolla. Šamoin niin kuin enneinki Autetah hyö toisiena. Juuri noušou päiväni — Lehmie uloš lašetah. Kiirehitäh paimenet, Työtä heilä toperiu.
~ 39 ~ Kuni šiä ei lämminnyn Viijäh lehmät nurmella, Jotta ne ei häilyttäis, Šyötäis heinyä kyllälti. Kylä ikävanhani Näki monie šotija, Näki hyvie päivijä. Šielä šilma vuotetah! Šielä kuuluu lauluja, Šieltä tuuvvah viestijä. Tuoppajärven rannalla Šeisou vanha Kiestinki.
~ 40 ~ Poron taival Poro juokšou pitin järvie. Šakien mečän muuttau harva, Pilvišiätä muuttau pouta. Oma pereh pitäy löytyä. Puoli päivyä juoštih pakoh, Pyššyn kuula lenti jalkah. Ei še jakšan juošša eteh — Hyppäi kallivošta veteh. Šuuren košen tulvavesi Otti poron, veret pesi, Tuuvitti kuin pientä lašta, Vei šen šieltä etähyäkši. Poro joven rantah nousi, Ryömimällä ruokua löysi, Veny kotvan alla koivun, Koitti noušša, ka ei voinun. Mäni monta pitkyä päivyä, Jalka ei niin lujah vaivua, Pitäy aštuo varovašti, Eččie armašta ta lašta.
~ 41 ~ Kulettih ne länšipuoleh, Niijen matka pitkä oli. Vielä kiertyä šuuri järvi, Jäi vain pari-kolme päivyä. Missä ollah? Mistä eččie? Ympäri on šuuri meččä, Eikä ruohi niillä huhuo, Vielä iänen kuulou hukka. Poron emäkkö še vuotti, Šielä, missä šopiuvuttih. Juoksi pakoh järven tuakši, Oli keralla i lapši. Šiinä oli vanha kylä. Poron poika iänen kuuli, Heinän läpi kulkou tuatto — Hyppäi vaštah malttamatta! Kylä eli šata vuotta, Kaikki talot poltti šota. Jäi vain yksi meijän päivih Kylän nimi — Poron taival.
~ 42 ~ Šiikajärvi Järven luo tuli šika, Himottau vettä juuvva. Järveštä kaččou šiika: — Pitäykö vettä tuuvva? — Kyllä mie vettä šuan iče, Toista mie nykyjäh smietin: Još järvellä muuttua nimi, Parempi tulis heti. Šiijašta mitä on taikua? Puoli vain kiluo kalua, Ruotasie luuvvašta kaivua Varmašti ei niken taho. Kellä on kala tarvis? Panka nyt “Šikajärvi”. Šijašša äija on lihua, Rašvua ta muuta läškie... Hyvä, kun kuultih rahvaš — Mečaštä kulettih läššä. Nakrettih puoli päivyä: — Täššä on pieni vika: Järveššä ei elä šika, Jiäkäh vain Šiikajärvi!
~ 43 ~ Kuččuu milma Kotimua Tulou mieleh kotikylä, Missä olen šyntyn, Pukšuloitta järvie kylvin, Liipukkaisie pyyvvin. Toiseh kyläh kouluh kävin, Koista vuotin viestie. Kalenteri laški päivie — Kešäh šuaten keštyä. Kučču milma Kotimua: — Tänne joškuš kävele, Tule milma kaččomah, Vaikka lepopäivinä. Kaupunkih mie šiitä mänin, Šielä hyvä elämä. Etähyäti kylän iäni, Niin kuin kello heläjäy. Kučču aina Kotimua: — Tule, lapši, käymäh, Kuukauveksi lomalla, Pyörähtele tänne.
Loma-aika lyhyt on, Toisie hommie äijä. Tuaton taloh šiitä käyn, Tulou vielä päivie. Kuččuu vielä Kotimua: — Tule lapšuon, miun luo, Tule vaikka kuolomah, Mie še vuotan šilma.
Himottau kotih
~ 46 ~ Oma elämä Oli lašta Jyrillä, Oli niitä kymmenen — Naini hänen Lukerie Täššä oli väkövä. Šynty lapši viimeni, Toivo pantih nimekši. — Toivoh pitäy toivuol’l’a, Aina naiset nakrettih. Piti Jyrki poroja, Oli monta kymmentä. Šiitä tultih “ottajat” — Kaikki vietih pihašta. Elä ruohi vihaštuo, Šuuta vaštah avata, Heti šelkäh annetah — Jouvut, poika, USLONah. Puavo, Jyrin kaveri, Ei ni antan eloja. Vietih Puavo šammaleh, Šielä mieš ni ammuttih. Alko toini elämä, Kaikin tultih kolhosih. Ruatah hyö nyt joukolla, Tienatah “työpäivijä”.
~ 47 ~ — Eule hätyä lehmälla Lämpimäššä liäväššä! — Meijän miehet pärjätäh Vaikka joka paikašša. Hoti nälkyä šemmoista Eipä kuullun konšana, Kuoritettih petäjyä, Šiitä jauhuo myllättih. Tovellini pöläššyš: — Millä šyöttyä lapšija? Naiset-raukat poltettih Kaikki omat voimaset. Šiitä šota ryjähti, Jyrki kato kauhiešša. Niin kuin kaikki kaverit Toivo työššä kašvahtu — Rupei kalamiehekši, Tuli omah kolhosih. Laitoš oli voimakaš, Työššä monta ihmistä: Stahvei-ukko alotti, Ehla-ukko jatkeli. Kalua äijän pyyvvettih, Pärjäi hyvin kolhosi — Ehla-ukon aikana Piäsi miljoneriksi. Tuotih uuvvet mouttorit, Pyyvvykšijä oššettih, Apuh uuvvet traktorit — Voit jo tietä rakentua. Toivo oli kalamieš,
~ 48 ~ Äijän kalua pyyteli, Täytti kaikki tehtävät, Pereh oli kunnošša. Konša kuulet tämmöistä, Mieleh tulou poverkka: “Jyrki jyvi juurija, Toivo työnti tonnija”. Täššä vois ni muhahtua, Još ei ois niin ikävä. Nyt myö aina kiissämmä: — Konša oli parempi? Vaikka joka miehellä Pantu oma elämä.
~ 49 ~ Laiskuri Kyläššä kaikičči elämä kiehuu — Toini toisella töitä kehuu, Toini toista kuččuu apuh. Joutilaš venyy ta šilittäy n’apua. Mečäštä tullah — koropat täyvet, Himottau vielä kertasen käyvä, Verkkoja pannah — pyyvvetäh kalua. Laiskuri vain ei nimitä haluo. Viikateh niittäy — heinä lankieu, Vualitah taikinua — tulou šankie, Hakatah puuta — noušou pirtti. Laiskuri vain ei haluo nimitä. Ei pilko halkuo, ei kanna vettä, Ei kehtua rekyä nenäštä vetyä, Ei haluo eteh šilmillä kaččuo, Juuri vain täyvekši panna vačan. Nuapurit kummitah: “Mi vuottau ieššä? Hiän vet on meijän kylän mieštä. Ei ole ijäššä kärväistä pyytän, Laisuš on ennen häntä šyntyn”.
~ 50 ~ Kylyššä Ken ei ole käynyn kylyh, Še ei tiijä, mi on onni. Ei še ole ihan pyhä, Mutta onnen šamanmoini! Tulet kotih ruavon jälkeh, Nahka kupajau ta hieštyy. Heti kannat kylyh halkuo, Täyvet korvot kannat vettä. Panet tulet, šiitä vašta, Perehen luo mänet pirttih. Šepyät naistaš, šiitä lašta, Vuatteistaki piäšet irti. Noušou šavu ylähäkši, Puitto kennih šielä vuottau. Muissa: eipä kylyaika Mäne ijän ajan čottah! A kun luavičalla piäšet, Ta kun annat kunnon löylyt, Vašta huiskuau šelkyä vaššen, Iče tietäy omua työtä!
~ 51 ~ Hyppyät järveh, viluh veteh, Šitä kyytie henkie šalpuau. Noušet mualla, läpivetoh — Vašta elämäni alkau! — Oliko še šielä löylyö? — Šiulta kyšyy koissa kennih. — Passipo, ta vielä löytyy, Tuntuu Jumalani henki!
~ 52 ~ Koululaisen loma Koko kylä touhušša, Tuli äijä hommua — Lapšet tullah koulušta Netäliksi lomalla. Joka talon truvašta Šavu noušou taivahah, Makuuvuattiet riputah Joka pihan aijašša. Kylyt pannah lämpiemäh Šuahuštuakšeh löylyt. Pirtit kuntoh šiivotah, Pyyhitäh ni pölyt. Kiukuan pelti täyši on, Höyry noušou lakeh — Kiirehitäh emännät Keittyä ruuvvat makiet. Hullusešša touhušša Mänöy puoli päivyä. Tiijät, vuottua rauhašša Vaikiempi on äijyä.
~ 53 ~ Kuuluu minih melunta, Koira vielä haukkuu, Läpi kylmän ikkunan Ei nimitä nävy. Uloš heti hypätä, Panna paikka piähä, Armahaista ševätä, Terävämpäh nähä!
~ 54 ~ Myršky Järvellä myršky tuli, Veneh pyöriy, kuin laštu. Viimesen laulun jo kuulin, Airot vain ei pitäis piäštyä. Joka puolešta vesi, Ylähyäti ta alta. Nahan jo valkiekši pesi Kolmaštuhanneš ualto. Tuošša kallivo näkyy, No nyt tämä loppu tuli. Et täštä juokše pakoh, Yllättäy Herra — Tuuli. Yritin mie ristie šilmie, Ka airoh on käsi tarttun. Toperiu voimat viimeset Tuulella vielä käyttyä. Rinnašta rönky nousi, Hampahat murettih šuušša. Veneh koššetta löysi, Piätty, kuin pešä puušša.
~ 55 ~ Uinosin šitä kyytie, Jumala tuli vaštah: — Hyvyä šie olet pyytän, En jätä omua lašta. Šemmoni oli uni, Koko elämän näytti. Pitäyvyn henkeštä, kuni Šyväimen työ ei piäty!
~ 56 ~ Kalaštajan ajattelu Kalaššetah erikseh, Kalaššetah joukolla, Kennih laškou verkkoja, Kennih pyytäy onkilla. Yksi šeisou rannalla, Šieltä kalua vuottelou. Toini lykkyäy venehen, Šoutau, vetäy nuottaista. Kalua šuahah maimalla, Pannah uutašelkä. Yksi vetäy laivalla, Toini — reppu šelkäh. Avantoja poratah Talvijiäššä poikkoh, Maimotetah matoja Kylmäsinä koukkuh. Istuo pitäy pitälti, Kotva aika vuottua, Kuni kala muuttau mielen, Konša onken ottau.
~ 57 ~ Šitä kyytie vetäissä Eikä antua välletä. Ei še kala vaikene, Kuni šiinä tälläyvyt. Hyvin kala puuttuu, Još vain löyvät paikan, Još vain šiä ei muutu Ta šattuu ruoka-aika. Voitta vaikka mitä keinuo Ičellä työ valita, Vaikka šuaha hyvyä tuluo Varmašti työ tahotta. Konša kalat kotih tuot, Ni elä jätä jälekši — Puhašša ta šuomuta, Keittämiksi varušša. Mitä erimoista ruokua Valmissetah kalašta — Ei ni yksi tiijä kokki Keittämisen vallašša. No ka mitä et ni kekši, Mukava on kaččuo — Oikein kiität kalamieštä, Šilittelet vaččua!
~ 58 ~ Uuhha rannalla Otan šuolua ta leipäpalasen, Lykkyän venehen, lähen kalalla. Hilläh purpettau uuši mouttori, Šielä korolla kalat vuotetah. Puuttu ahven ta pari harjušta, Uuhhua keittyässä tulet valmissan. Halot paletah, kiehuu kattila, Šieltä haijahtau hyvin makiella. Kalat levitän piällä kallivon, Kuppi matašša miula aina on, Šuolua ripšutan joka puolešta, Ei še pilauvu kala šuolašta. Elä onnešta lankie mallitta, Konša šärvät šie uuhhua rannalla. Olkah ološša meret lämpimät, Oma järvi on kaikkie parempi!
~ 59 ~ Uuši veneh Miehellä tuli mieleh Rakentua uuši veneh. Mieš še ei ollun muitra, Ka vanha veneh jo hutra. — Enšiksi veššän tullit. Šattunou kova tuuli, Tullissa airo pisyy, Käsillä voimua lisyäy. Vaikka ei ole tärkie — Jo tulou minih alku, Toisekši — tätä ruatuo Miula on kepiempi luatie. Smietti päivän ta toisen, Šiitä šänkyštä nousi. Höyläsi tel’l’olauvat, Penturit, tullit, airot. — Pitäis še lähtie meččäh Kokora-puuta eččie, Šiitä vain lyyvvä lauvat — Veneh jo tulou valmis.
~ 60 ~ Ei šitä kovuan löytyn: Yhtä on mavot šyöty, Toini on liijan viäntyn, Kolmaš — kahičči kiäntyn. Vilu oli tai lämmin, Joka puoleh on käynyn. Käveli koko kešän, Niin še as’s’a jäi kešen. Vanhua venehtä hoiti, Tervalla reijät voiti. — Kalalla käyn ta marjah — Kyllä še vielä pärjyäy. Toičči varušša ennein Vehkehet šuuret tai pienet: Enšiksi kokora-puuta, Šiitä vain mitä muuta!
~ 61 ~ Meren lapšet — Ota merellä milma, tuatto, En voi rannalla enyä vuottua. Äijän tiijän mie, kaikki maltan, Viisitoista jo täyty vuotta. — Elä kiirehä — tulou aika, Anna kašvetah muaha juuret. Luaji pereh ta kotipaikka, Mi ei noššeta muašta tuulet. Eikä kuunnellun tuattuoh poika, Läksi meren luo šitä kyytie. Šielä keräsi oman joukon, Ta i tälläyty kalanpyyntih. Tiesi luovot ta kaikki korot, Tunti apajat, tuulen merkit, Merie myöten hiän kulki šuorah, Šurmapaikkoja aina kierti. Oli meri kuin oma koti, Poikua muanitti puitto lempi. Joka kerta še häntä vuotti, Anto kalua ta näytti tietä.
~ 62 ~ Ajan kuluos’s’a tuli pereh — Hyvä naini ta kakši lašta. Šitä lujempi kučču meri, Anto ošua ta otti vaštah. Naini pyrittäy: “Pisy koissa, Ole lapšien luo vähän aikua. Etko elämyä tiijä toista, Onko rannalla šiula vaikie?” Oli šykyšy, kovat tuulet. Meri leikki ta ualtoja nošti. Mieš še kotihis ei ni tullun, Läksi merellä, eikä myöštyn. Tytär kaččelou vesiaštieh, Šinne čuhuttau omua šuarnua. Poika rannalla käsie kaštau, Keryäy kivijä — kotih kantau. Muamo pöläšty: “Šama juttu!” Läksi meren luo, šilmie kaštau: — Jätä rauhah miut! Etkö juutu? Lapšie šiun luokši mie en laše!
~ 63 ~ Tunneh Jokie myöten veneh šoutau, Tyyni šiä ta pilvipouta. Pikku poika, valkie tukka Airoloilla vettä lykkyäy. Veneh luitau, noštau ualtuo, Šieltä noušou kaunis laulu. Poika keroista ei šiäššä, Helie iäni ilmah piäšöy. Pienenä hiän niitä kuuli, Konša ämmö tuuvitteli. Kätyt heilu šinne-tänne, Monta lauluo tiesi ämmö. Veneh kato niemen tuakši, Šinne šouti poika-lapši. Laulu kuulu kotvan vielä, Nytki toičči tulou vaštah.
~ 64 ~ Ämmön kylä Lehmä liäväššä, heinät lavošša, Lašen lampahat tanhuoh päiväkši. Konša elukat ollah šyötetty Vähän aikua voit istuo huoletta. Yöllä vähäsen lunta šateli, Pitäis šiivahtua teitä lapiella. Noššan vereštä vettä kaivošta, Keitän čäijyt ta issun rauhašša. Kiukua lämpiey ta huttu valmistuu, Lisäh potakkua vielä kärissän. Otan korvošta šiikua šuolaista, Hyvä murkina näkyy stolašša. Päivä mänöy ta toini yllättäy, Iluo henkitän ihan kyllälti. Elkyä eččikkyä hyvyä hyväštä, Onni täššä on — ämmön kyläššä!
~ 65 ~ Pešulauta Nyt, kun ollou elinhuoneh, Šiinä šeisou pešukoneh. Ennein emännällä autto Yksi vanha pešulauta. Lämmitettih pannu vettä, Šielä vuattiet kiehutettih. Lisäh oltih toiset aštiet, Niissä huuhtauvuttih vuattiet. No a tärkiemmäisen ruavon Aina otti pešulauta. Još vain oli šuuri pereh Naiset käsie hiertih vereh. Nuoralla še paita rippuu, Vesi šiitä muaha tippuu. Kuivau šiinä kotvan aikua, Šiitä verekšeltä haisuu. Meilä šäilyy pešulauta, En mie anna šillä katuo. Tämä vehkeh oli työššä! Šattuu — vielä ruatoh myöštyy...
~ 66 ~ Terveh! Tulou ativo pirttih, Šanou hiän: “Terveh taloh!” Isäntä skammie šiirtäy, Emäntä čäijyö kuatau. Ihmiset työštä piäššäh, Kuletah vaštah tiellä, Noššetah hatut piäštä, Šanotah: “Terveh teilä!” Pihalla pereh ruatau, Ken lienöy koputtau veräjäh, Vuottau kun noššetah piätä, Šanou: “Tervehenä elättä!” Oikein hyväššä mieleššä Ativo mänöy kotihis, Šanou hiän: “Jiäkyä tervehekši!” — Mäne tervehenä, tule toiččiki!
~ 67 ~ Kotityöt Alkau päivä — loppuu yö, Ikkunašta valottau. Hyvä šiä ta talvityö Milma uloš muanittau. Halkokuorma pihalla — Olkapiätä kupajau. Šuatan pinoh illalla — Tulou hyvin mukava. Verkot iče pyyvvetäh Meilä kalua vereštä. Havuo pitäis kulettua Elukoilla pielukših. Naiset villua kesrätäh, Tikutetah kintahie. Kattiloissa kiehutah Murkinat tai iltaset. Kešäpäivät kultaset — Piätä et ni noštele. Heinät, marjat, vejet, muat — Aina olet touhušša. Ruato valmistuu, ka vot — Uuši oveh koputtau. Luatimalla kotityöt Ikinäh ei loputa.
Himottau kotih Himottau kotih — Armahah kyläh, Kauneheh luontoh, Lämpimäh kylyh. Pyörähtyä meččäh, Marjasie šyyvvä, Kaivošta vettä Kyllälti juuvva. Pitälti kukkuu Kuušella käki, Tottaše miula On vielä aikua. Šuorita pitäy, Eväštä ottua, Ei šiinä mitänä Kannata vuottua. Killetäh lapšet — Kyläštä kuuluu. Mie olen läššä — Kotihis kulen.
Oma tähti
~ 70 ~ Jovella joučen, rannalla lempi Kotimua on kuin pešä, Šielä on aina lämmin. Nuorešta muistuu meččä, Mečäššä olija lampi. Lammista juokšou oja, Ojašta šyntyy joki. Jovella eläy joučen, Joučen še laulau joikuo. Rannalla istuu neičyt, Kuuntelou jouččenen lauluo. Ei tullun vaštah poika, Rintah ikävyš talluau. Pojalla tehtävä pantih, Ei ollun luatijua toista: Kuni ei lopeta ruatuo, Ei häntä piäššetä koista. Tuatolla et pane vaštah, Et ruohi kaččuo šilmih — Hiän yksinäh nošti lapšie, Kun muamoni nousi pilvih.
~ 71 ~ Itköy poika ta ruatau, Et šiinä millänä auta. Kohta še tehtävä täyttyy, Šiitä voit juošša rantah. Rannalla vuottau tyttö, Keroseh noušou kurkko. Kyynälet millä typpie? — Kotih! Ta lämpimäh turkkih! Ei še poika jo tule, Löysi lemmityn toisen. Olkah! On ylpeyttä miula! Jätän mie petturin moisen! Šilmät kun nošti — lentäy! Juokšou mečäštä poika! Ei ollun läššä niketä, Vain jouččenet laulettih joikuo.
~ 72 ~ Muštašukkani Eläy pereh — mieš ta naini, Lapši kašvau hyväččäini. Naini — kaunis kukkani, No ka muštašukkani. — Kunne läksit? Missä olit? Mintäh lukušša on ovi? Kunne äijän rahua mäni? Mintäh uuvvet pukšut panit? Miešhän mitänä ei virka, Kaččou uloš, kiällä viuhkuau. Ikkuna on avonaini, Kuččuu naistah pakinoilla: — Tuošša šeisou pylväš harmua, Tämä on miun uuši armaš, Elähän šie šitä koše, Šanon šiula ihan tosieh! Ei še kekšin muuta toista, Hyppäi itun kera koista, Šieppai koukun kylyštä, Rupei lyömäh pylväštä.
~ 73 ~ Tätä kaččuon mieš ei keštän, Hiän niin nakro, jotta hiešty: — Oletko šie tolkušša? Rikot rautakoukkusen. Naini miehen kera nakrau, Šepäi, tarttu miehen kaklah. Ielläh tuošta päiväštä Eläy pereh rauhašša.
~ 74 ~ Talon nurkat Tuaton talošša on nurkka, Šielä rippuu vanha turkki: Šiämykšeštä pität karvat, Vanhuttah ne ollah harmuat. Kerto miula vanha ukko, Jotta kiäriyty šiih turkkih, Še jo šilloin vanha oli, Eikä šyöty vuatekoit. Joka paikašša še autto, Reješšä še polvie katto, Lämmitteli talvitiellä, Heposella katto šelkyä. A kun läsimini šattuu, Heitä piältä kaikki vuattiet, Veny kotvan turkin alla, Kipu hijen kera valuu. Kačahamma toiseh nurkkah, Šielä šeisou ämmön rukki. Konša ämmö oli nuori, Rukki yöt ta päivät pyöri.
~ 75 ~ Lapovehet koropašša — Šuoritti hiän monta lašta. Erimoiset lämmitykšet: Šukat, kintahat ta pukšut, Villapušerot ta lakit, Liivit, šormikkahat, takit — Monta kilometrie lankua Rukin kautti oli männyn. Kolmaš nurkka, kalaverkko, Še vois äijän meilä kertuo. Joka lapši puuttuu šulkuh, Kuni lapšušaika kulkou. Konša verkko veteh mänöy, Hyvyä kalua meilä antau. Koko perehtä hiän šyöttäy, Rippuu — korjaušta vuottau. Nelläš nurkka, še on Pyhä, Še on aina melkein tyhjä. Še on Jumalalla varoin, Šitä jokahini arvuau. Luavičalla Pyhä kirja, Tänne kynttilä on šiirtyn. Oprasoja varoin valo, Täštä tulou rauha taloh. Keškipirttie šeisou kiukua. Onko hyvä šana liika?
~ 76 ~ Kiukua meitä koissa vuottau, Meitä lämmittäy ta šyöttäy, Meilä aina čäijyö keittäy, Kaikki pahat šiämeh peittäy, Ottau poikeš šairaukšet, Muistau kaikki tutkimukšet. Šemmoni on tuaton talo. Voi, kuin omah kyläh haluon!
~ 77 ~ Pitälti vuotettu Katuo myöten ruavaš mieš Juokšou, puitto hullu. Ei hiän niä nimitä ieššä, Ei niketä kuule. Pakautellah häntä rahvaš — Hiän vain kiällä viuhkuau. Nurmikolla kukka kašvo, Juokšušša šen kisko. Poikki tietä tyttö aštu, Šitä käsih pyyti, Anto n’okkua, poikeš laški. — Miula lapši šynty!
~ 78 ~ Hoitomatoin kylä Jätettih kylä rahvaš. Millä še oli viärä? Kaikkie še otti vaštah, Lämpimäh paikkah kiäri. Kyläni-raukka šeisou, Ympäri ei niketä, Ei tulla ativoih heimot, Ei oteta kaivošta vettä. Elettih šovušša kaikin, Yhtenä joukkona oltih, Kekšittih joka paikkua, Kyläštä piettih huolta. Joka liäväššä lehmä, Lammašta šuuri karja, Hoijetut pellot pehmiet, Meččä on täyši marjua. Jokahisella riitti, Ei pitän velkah ottua. Murasi ken, vain kiitti — Kylä še kaikkie vuotti.
~ 79 ~ Kešällä ativot käytih, Illalla šoitti harppu, Kunne nyt kaikin šuatih? Jiätih kašvamah huavat. Tulis vain kennih tänne — On vielä järveššä kalua, Meččä on lintuna täyttyn, Ota vain, mitä haluot! Pane šie kiukuah tulet, Ympäri heinät niitä, Kävele poikki kylän, Kuule, kuin kylä kiittäy! Šolaha järven rantah, Kačo, kuin vesi on šilie. Kylä še hyvyä antau, Istuuvvu puulla hil’l’ah. Kävelet kaupunkie myöten, Čerkušta täyvennät uškuo, Muissutat muamoni kotie — Šyväintä puristau tuška. Jätä šie kaikki hommat, Ota ta kyläh myöššy. Täššä še eläy onni, Taššä šie henkie noššat!
~ 80 ~ Ijäkši Itkuvirši Voi, kun mänöy meijän tyttöni, Mänöy toiseh kyläh miehellä. Jättäy tuattosen ta muamosen, Jättäy tänne koko ijäkši, Jättäy veikkosie ta čikkosie, Jättäy tänne kukki-ämmösen. Kenpä elukkoja hoitau nyt? Kenpä lypšäy lehmän-mul’l’usen? Kenpä lampahija keriččöy, Antau ruokua meijän koiralla, Kylvöy šuurimoja kanoilla, Kuatau maituo mal’l’ah kiššalla? Eipä ollun tätä luatijua, Eipä ollun koko kyläššä Parempua, kun meijän tyttöni, Meijän kaunehkoini kukkani, Meijän pieni kultapalani, Meijän makijaini marjani. Kuinpa šielä vaštah otetah? Millä šielä šilma šyötetäh?
~ 81 ~ Eikö panna näläš’ istumah? Äijän työtä pannah šelkäseh — Šelkä nuorukkaini keštäykö, Eikö työštä katkie puolekkah? Kunne pannah šilma makuamah? Eikö liäväh, eikö tunkivoh? Lašetahko läššä pirtin luo? Vihman alla pannah kaštumah, Pakkasella uloš laitetah. Annetahko leipäpalani? Šie vain Kotimuata muistele, Muistele šie tuaton taloista, Muistele šie muamon leipäsie, Ämmön lämpimäisie šukkija, Kurkettajua kikkie kiukualla — Tulou šiula lämpimämpiki. Voisit meilä viessin toimittua, Vaikka linnun kera työntäsit! Rupiemma myö täššä itkömäh, Šilma hyvällänä mainimah, Meijän itku noušou taivahah, Moušot šiula tulou helpompi!
~ 82 ~ Muamolla Muamo-muamoni, Niätko milma? Mänit ammuin jo Toiseh ilmah. Juoksi touhušša Monta vuotta, Joškuš unissa Šilma vuotan. Kuinpa Jumala Otti vaštah? Niin kuin vaštait šie Omua lašta? Kučču stolah šiut, Kuato čäijyö, Piätä šilitti, Hil’l’ah puaji? En mie kuunnellun Šilma nuorena, Aina kuletin Piätä šuorana. Elyä helpošti Miula himotti, Vieraš muailma Ieššä kiillotti.
~ 83 ~ Nyt, kun muistelen Niitä päivisie, Tulou vaikehuš, Tulou häpieki. Kakši kaverie Nouššah yškäni: Yksi — ikävyš, Toini — tuškani. Prosti, muamosen, Omua lapšuista. Karkiet kyynälet Šilmie kaššetah, Rintua puristau Tuška-tuškani, Kuulin šemmoista, No en uškosin. Tulou miulaki Oma aikani, Löytyy reunašša Pieni paikkani. Lašet ičen luo, Otat kainaloh, Tuutilauluja Rupiet laulamah. Piätä šolahan, Muaha kumarran, Koko voimalla Kyšyn Jumalua:
~ 84 ~ — Meitä ikinäh Elä erota, Olen šiula mie Oikein velašša. Ušon, kačot miuh, Milma kuuntelet. Tiijän, šattuu miän Vaštahtuloni. Kučut stolah miut, Kuat ni čäijyö, Piätä šilität, Hil’l’ah puajit.
~ 85 ~ Unista tulit Missä šie olet? Mie šilma ečin. Oletko männyn talvekši meččäh? Oletko merellä viikokši männyn? En tiijä, kunne šie olet šuanun. Kahičči unissa miun luokši kävit, Kuin valokuvašša mie šilma nävin: Šiniset šilmät, šelkä on šuora, Et ollun vanha, etkä i nuori. Meinasin tarkkaseh kačella šilma — Šakiella šumulla täytyttih šilmät. Hil’l’ani iäni reunašša kuulu: — Elä vain hätyäle, mie vielä tulen. Vuotanta tämä kaikešta ilkein. Mänöykö päivä vain koko ikä? Joutava šyväin jo monta vuotta… Mistäpä šuunnašta huomena vuottua? Kuulutah aškelet veräjän luokši. — Ketä nyt piessa kulettau yökši? Hyväkö ihmini olet, vain paha? Näytäpä šilmieš! Himottau nähä.
~ 86 ~ — Terveh šiulai! Mie olen vaipun, Kuatahko tiälä kuppini čäijyö? Pitän matan mie peräššä jätin, Prosti šie, ei ole mitänä hätyä. Hospoti! Muannenko vainko mie valvon? Šuutani kuivuau ta henkie šalpuau. Šilmät on hänen, še šama on iäni. Joko mie kokonah huimakši mänin? — Tulehan terveh ta nouše vain pirttih, Armašta vuotin, nyt lykkyö kiitän! Unista tulit ta šiinä šie olet, Šiula mie avuan kaikki ovet!¬
~ 87 ~ Luonto antau Naini šeisou peilin luo: Iho vielä nuori, Nahka melko šilie on, Jalat ollah šuorat. Šilittelöy šivuja — Kaikki kuntoh pantu. Riähkä täššä sualiutuo, Luonto hyvin anto! Pirtissä on šiivottu, Ruokua täyši stola. Lašta šuaha himottau — Luonto ottau oman. Olis pereh täytenä, Mieš vain tulis kotih, No ka mieštä ei ole, Hiän on männyn šotah. Tulis viesti häneštä, Hoti yksi pisteh! Kuulis vaikka iäneštä: — Missä olet, missä?
~ 88 ~ Armahaini, tule pois, Mie še vuotan vielä, Urhona tai raukkana — Šilma varoin elän! Rakašta myö poimimma, Šie vain koissa pisy. Riittäy miula voimija, Luonto antau lisyä!
~ 89 ~ Oma tähti — Još mie šilma pyritän Yksi as’s’a yrittyä? Auta noušša taivahah, Ottua tähti kainaloh! Konša työtä alotan, Miula tähti valottais Koissa tahi pihašša, Enkä ekšyis pimieššä. — Emmä lähe taivahah, Ota milma kainaloh, Yksi tikku piirrällä — Kaikki tulet viritäh! Elä kačo kyličči, Mie vet šilma šuvaičen, Loittona tai viereššä Šie vain pisyt mieleššä. Pitin-poikki kävele, Šiitä myöššy jälelläh. Tuli näkyy ikkunah, Eikä šammu ikinäh!
~ 90 ~ Naisella Parahaini, armahaini, Šie — miun rakkahaini naini! Monta vuotta olet keštän, Kuin mie joka paikkua kekšin. Kakši poikua — kakši lašta Tullah aina šiula vaštah, Šanotah: “Šie olet kaunis, Oiken meilä olet kallis!” Pereheššä kolme mieštä, Mipä voima tätä keštäy? Jokahini omua puajiu. Talošša pensiinin haju. No a kellä tulou hätä — Muamon luo še vetäy kättä. Muamo auttau, muamo uškou, Ottau poikeš kaikki tušat. Ole, kulta, aina terveh, Vet šiun kiäššä pisyy pereh. Elä vain nimistä šure, Loputah šiun kaikki nuušot. Tule meijän luokši kyläh, Šilma vuottau lämmin kyly, Pihalla on hyvä ilma. Oikein rakaššamma šilma!
~ 91 ~ Iltapakina Ukko ta akkani issutah šillalla. Mitä hyö tutkitah myöhäseh illalla? — Kuin monta vuotta elämmä kahen, Kuin äijän ihmistä olemma nähnyn! Monta kiluo šöimä šuolua, Monta kaverie on kuollun. Lapšet kašvettih ta mäntih, Käyväh joškuš kotirantah. Tuuvvah lahjat, tuuvvah viestie, Juuvvah kahvie kiirehešti. Hypätäh stolašta, männäh kyläh — Kaverien kera on heilä hyvä. Kotimualla hyvä on, no ka pitäy männä Šinne, missä pešä on, missä oma ranta. Muissatko, ukko, kuin olima nuoret? Elämä meijän, kuin rulla pyöri. Huomenekšešta ta myöhäh iltah Töissä ta hommissa aika viuhku.
~ 92 ~ Oli meilä hyvyä, šamoin oli pahua, Näytteliyty köyhä, oli šitä i rahua. Vaikka hyvin lujah emmä ole kiistän — Riitti meilä aina muuta tutkimista. Koista juoksin tanšših, šiula oli harppu, Konša klubih tulit — miula henkie šalpai. Enši kerran šepäsit, tahoin karjuo: “Muamo!” Koko ijän eläsin — vielä tuntuu šamoin. Mitäpä šie, ukko, issut koko illan, Et ni mitä virka? — Rakaššan mie šilma… — Ohhoh, šanot vielä, ihan iho ruškoi, Hyvä tuli mieleh, mäni poikeš tuška! Ukko istuu šanatoin, umpeh pani šilmät, Aivan rauhallisena šiirty toiseh ilmah.
~ 93 ~ Terveh, muamo! — Terveh, muamo-kulta, Tulin kotih käymäh. Rahvahalta kuulin — Šilma mitä vaivau? Itet joka päivä, Muistelet šie milma. Onko minih vaiva? Šivutko, vain šilmät? Tuatto šanan otti: — Ei nimitä šattun — Et jo viisi vuotta Nenyä ole näyttän!
~ 94 ~ Arkani vuotanta Pyritän šilma, anna kättä, Muistele milma, elä jätä. Šattunou šiula pitkä taival — Reunašša olen, mieleššä kaimuan. Talvella, konša tuiskuttau lunta, Muistele milma kešellä unta. Päivällä, yöllä ta joka aikah Šiula še ovi aina on auki. Talven aikana tulou mieleh, Jotta še kevät noušou ielläh, Kinoš ikkunan alla šulau, Toivuolen, jotta nyt šie tulet. Uuvveštah alkau vihrie kešä. Lintuni myöštyy omah pešäh — Lujani himo kulettau kotih. Šamoin i mieki šilma vuotan. Šykyšyn päivinä kovat tuulet Erota — šieltä ni miun iäni kuuluu. Kylmänä šiänä leimahtau toivo, Jotta še nyt šie avuat oven. En voi omua rakašta näyttyä, En ruohi enšiksi antua kättä. Tuli še alkau virittämäštä, Luaji aškel — mie juokšen vaštah!
~ 95 ~ Lahjan valinta Vesi tippuu, noušou taivaš, Kohta tulou Naisienpäivä! Hyvä lahja pitäis kekšie, Juštih täššä mie i ekšyin. Täštä alko tyhjä peli. Mitä miula tulou mieleh? Uuši kirveš, porakoneh, Šähköšaha, auton pyörät, Vesipumppu, rautaškuappi, Vatupašši, lumilapie, Talvišuappuat, tahkokoneh — Šilmä kaččou kaikkeh-moneh. Kučuin kauppamiehen apuh. — Šiula pitäy toiseh kauppah! Još vain täštä oššat lahjan, Šuat šie riehtilälla piähä! Šieltä šuorah kotih mänen, Kučun naisienkauppah naisen. Šanon: “Ota, mitä paššuau! Iče valiče, mie makšan!”
~ 96 ~ Enšimmäini oppi Kynttilä palau, valottau talon, Muamoni puhaštau vereštä kalua, Tuatto on juštih järveltä tullun, Ämmoni kertou, mitä on kuullun. Kiukuašta piisi valottau lisyä, Mie olen pärettä kiskon niise. Tuatto še kielti, vain en mie uškon, Šormešta veri tipahti ruškie. Hypähti ämmö verijä piettyä, Tuatto lašetti: “Ei še haittua, Tämä on oppi, toperiu keštyä, Niin šuahah tietyä, kuin pityä veistä”. Kyynälet kuivettih, veri pietty. — Mintäh šie, poika, työn olet jättän? Još olet alottan työtä luatie, Še pitäy vetyä loppuh šuaten!
~ 97 ~ Lupauš Šattuu perehissä kaikkie, Hyvyä on tai pahua šamoin: Yksi valehtelou aina, Toini kaččelou šuu auki. Hyvä, konša pereh eläy, Toini toista kiäštä pietäh. Eikä pie nimitä kieltyä — Yhtä kačahušta riittäy. Toičči šattuu vielä toisin: Talošša on kaikki hyvin, Ei vain miehet viinua juotais, Muuta riittäis yllin kyllin. Hyvä, konša mieš on šelvä, No ka još vain ryyppyäy viinua — Juuri liikkuu šuušša kieli: “Kušta juo!” ta “Turpa kiini!” Joka tyhjäštä hiän kiistäy, Lattieh šylköy, akkuah kiruou. Ei hiän välitä nimistä, Koko illan pahua luatiu.
~ 98 ~ Naini kešti omua lykkyö, Käršivällisyš jo loppu. Vuotti, konša ukko uinou, Veti šen ta šalpai kuoppah. Miešhän yöllä havaččeutu, Istuu — ei nimitä malta: — Missä olen? Mitä šattu? Joko olen kalmismuašša? Kuuluu iäni ylähyätä: — Još ei lopu viinanjuonta, Tänne ijäkši šiut jätän. Vaštua! Ei ole nyt joutuo! Raukka pöläššykšen mukah Ei ni tunten omua naistah. Karjuu vaštah: “Ole hyvä, Iaše milma päivänpaistoh! Annan šiula lupaukšen — En mie enyä ota ryyppyö! Vaikka šamua kyytie kuolen, Vaikka keroseni typin!” — Hyvä, muissa oma šana! Huomenekšeh šuaten issu! Šiitä šiula oven avuan, Elä ielläh ihmisiksi! Piäsi uloš, šilmie risti, Rauhasena tuli kotih.
~ 99 ~ Mistänä ei enyä kiissä, Kaikki viinat kuato pottih. Ei nimitä virka naini: “Jošpa ukko kaiken hokšuau?” Ukko šano — lukkuh pani: — Heitän viinanjuonta poikeš! Kaverit ne monta kertua Mieštä muanitettih stolah. Niitä kaverie hiän kierti — Hyvin muisti lupaukšeh.
~ 100 ~ Muamon vičča En mie lapšen kera pärjyä, Enkä tiijä mitä kekšie — Toičči täyttä keruo karjuu, Kaikki elot tukkuh piekšäy. Enkä šua mie häntä käsih — Läpi šormien luitau pakoh. Veräjistä uloš piäšöy, Šielä iltah šuaten laukkuau. Nuaklašša jo monta päivyä Vičča valmehena vuottau. — Kylläše kun tulou nälkä Koivuhutulla šiut šyötän! Ikävöičen iltah šuaten Kuni kotih myöštyy iče. Šilittelen lapšen piätä, Villani on muamon vičča.
avtor.karelia.ruRkJQdWJsaXNoZXIy ODE3NTM=