Background Image
Table of Contents Table of Contents
Previous Page  35 / 218 Next Page
Basic version Information
Show Menu
Previous Page 35 / 218 Next Page
Page Background

34

Živatoid kut vellid

algat pekskoi, kel’tud!

Tulet melel hüväl,

marjoid löudat külläl,

senid-ki ei peittud,

peitused kaik heittud.

Vaiše olgat hüväd,

tekat nece jüvä:

mec om olii eläb,

tundeb teiden meled.

Minä, kondi – ižand,

pahad sid’-žo rižan!

Kondi päks om pandud,

teile igäks anttud.

Znaman teiden rodun

olen äjad voded.

Pangat henghe ani

nece minun sana.

Pajon sanun teile,

miše tijal eilend

tahtod lomda mecas,

muštkat kaiken neciš.

Minun pajon rahvaz

pajat’ ani tahtos.

-M

ustikištod, babarmištod,

koivištod i kuzištod –

kaikjal minä kävelen,

kaikjal minä nägelen.

Olen kaikid vahvemb,

olen kaikid vanhemb.

Astun minä mäzödme,

astun minä räzödme,

mindai mecas kundeltas,

Eläimiä metsässä asustaa.

Niitä veljinä kohdelkaa!

Tule metsään hyvällä mielellä.

Silloin runsaat marjat on kielellä.

Ei sieniäkään peitetä silloin,

kun saavut poimimaan niitä illoin.

Mutta tämä pitää aina muistaa:

pahat ajatukset päästä puistaa.

Metsä on elävä olento.

Se tuntee teidän mielenne.

Minä, kontio, olen isäntä.

Kaikki kuulen metsän sisältä!

Minä, kontio, olen suvun pää.

Tämä asema minulle iäks’ jää.

Vepsäläiset, kansani, muistakaa,

syvälle sieluunne painakaa,

mitä tahdon teille sanoa,

omaks’ laulukseni punoa.

Tämä laulu metsässä helää,

kuinka siellä tulisi elää.

Tämä laulu on teille tärkeä,

jos teillä on vähänkään järkeä.

Minä tahdon sen aina kaikuvan,

luona vepsäläisten raikuvan.

-M

ustikkavarvikko, vadelmikko,

koivikko ja haavikko,

kaikkialla kävelen,

kaikkialla kiertelen.

Olen kaikkein vahvin,

olen kaikkein vanhin.

Minä, kontio, asun korvessa,

vaeltelen kairassa.

Kaikki minua pelkäävät,