Background Image
Table of Contents Table of Contents
Previous Page  31 / 218 Next Page
Basic version Information
Show Menu
Previous Page 31 / 218 Next Page
Page Background

30

Starin tehta mahtoi,

sanoid-seki tahtoi,

valičemha melel

– Sanun teile, velled,

holdugat mez’rodus.

Unohtamha kobus

kel’t tö antkoi algat.

Väged äjan pangat,

miše teiden lapsed

elos arvod maksaiž!

Ližaz’ kondi meile:

– Paremb azjad eile,

ku käraudamhas kel’he.

Kaikile mel’he

linneb kel’ siloi,

tob äjan ilod.

Kel’ teile anttud:

Vepsläižikš pandud

olda täs mirus.

Elägatei sires

živatad i mehed.

Siš om teiden tehut!

Elägatei tägä,

a teiden vägi

mecaspäi tuleb,

i verehe sulab.

Algat vigad togoi,

algat vaiše olgoi

mecaha tö pahad.

Eskai ani ahav

hondod-ki ei kuliž.

Paha sana suliž

sus völ ani oldes,

kuti kelel noldes.

Se laati tarinan hyvän,

kylvi suvun alkujyvän.

Valitsi viisaat sanat:

– Sanon teille, veljet,

pitäkää huolta suvusta.

Älkää jättäkö luvusta

koskaan omaa kieltä.

Ei muutoin ole mieltä

lapsianne kasvattaa,

elämää heille opettaa.

Kontio lisäsi meille:

– Ei ole mitään parempaa

kuin omaa kieltä rakastaa.

Se paljon iloa antaa,

Kun omat sanat kantaa.

Kun on oma kieli,

yhteinen myös mieli:

Siis vepsäläiset olkaa!

Omaks’ kansaks’ tulkaa!

Eläkää aina sovussa

naapureiden rinnalla.

Siin’ on teidän tienne!

Asukaa rauhassa täällä

ja muistakaa joka säällä

metsä on aina turvanne.

Se on kotinne ja ruokanne.

Älkää metsää moittiko koskaan,

olko pahoja metsää kohtaan.

Ei edes kevyt tuuli saa kuulla

yhtään huonoa sanaa suulla.

Sulakoon suussa paha sana

huulille ennättämättä,

kuin kieli olisi nuollut sen

ja antanut tilalle mieluisen.