Background Image
Table of Contents Table of Contents
Previous Page  131 / 208 Next Page
Basic version Information
Show Menu
Previous Page 131 / 208 Next Page
Page Background

131

Lapalivo

Šen šeuruavan käynnin jälet oli vielä hurjemmat. Škuapin stola­

lauvalla oli kilon pušši maitopulverie. Kun avasin oven kotih tultuo,

kuisti oli kokonah maitopulverissa. Harakka oli repin puššin, šortan

šen ta huiskin pulverin ympäri huonehta. Ta nakru šillä tuaš maitto.

En kerinnyn šuaha kuistieni šiivoh, kun še ruato uuvven ilki­

työn. Polčalla katon rajašša oli luuvvalla jauhuo ta muutoma hauvin

kappaleh, mit ei oltu šovittu paissinpannulla. Kun tulin liiteristä

halkovakka kiäššä, huomasin, jotta «yštäväni» oli tuaš käynyn vie­

rahina: kirvottan ta rikkon luuvvan ta vienyn kalan. Ilmainkoše šitä

šanotahki lapalivokši. Kanšan kieleššä še tarkottau ilkimyštä, mi

”pirulta piän leikkuau ta toisella liittäy”.

Ei, ei! Ei tuommosen nuapurin kera enämpi pärjyä. Viepihän

tuo šilmät piäštä, hermošteliuvuin mie. Vain ikkunua en voinun lau­

vottua, kun tarvičen valuo. Ei auttan muu, kun piti ruveta kekšimäh

mimmoistanih ristikköaitua ikkunah. Rautalankašta šitä ei šua. Kun

olis mimmoistanih metallinauhua, mimmosella lujitetah luatikko­

jen laitoja. Ka mistä šitä tänne meččäh olis tullun. Läksin kuiteinki

kiertelömäh hylätyn kylän entisien talojen paikkoja.Löysin vanhan

šinkkišankon ta yritin leikata šiitä peltišakšilla nauhoja. Loppujen

lopukši šain häkin valmehekši, vain valuo tuli nyt vähemmän. Joka

tapahukšešša ryöštöretket loputtih.

Mitähän še nyt kekšiy šiännykšissäh? Še oli niin tottun elämäh

varaššukšella, jotta oli piällä tulla. Kyllä še käsitti mainijošti, jotta

mie še olin šyyllini, kun še ei enyä piäššyn kuistih. Še vahtasi miun

joka aškeleni, eikä še šitä ujoššellun eikä peitellyn.

Harakan tärkein tähyššyšpaikka oli mökkini pihašša kašvajan

jättiläiskoivun latva. Koivun ympärimitta oli läheš kakši ta puoli

metrie. Šieltä näky hyvin loitoš meččienki yli ta šieltä še šeuruali

liikkeheni, varšinki kun hankkiuvuin matkah järvellä. Šiinähän

piti käyvä monta kertua rannašša ta kantua veneheh tavaroja.

Jokahisella matalla on ušeita tarkotukšie, šiksi lähtiessä veneh

oli ušein täytenä kaikenmoista kampšuo. Koivun latvašta harakka

šeurasi tarkkana ta iänettömänä puuhieni, älysi, jotta nyt še jiäy

täyšin vallanpitäjäkši.

Kun šiitä kotih tulleššani veneheni ilmešty šalmešta meijän pie­

nellä järviaukiella, še istu tuaš koivun latvašša, vain nyt nakrua