Background Image
Table of Contents Table of Contents
Previous Page  130 / 208 Next Page
Basic version Information
Show Menu
Previous Page 130 / 208 Next Page
Page Background

130

Pekka Perttu

šen poikaset kašvetah, ta nehän ollah tunnetušti šuurišyömärijä,

jouvutah vanhemmat niitä ruokkieissa melkosen urakan eteh.

No šiitä alko tapahtumašarja, mi viivyššytti ta myöhemmin pani

luopumah kokonah tuošta ajatukšešta. Lintulauvalla še tottu käymäh

kuin omašša ruokalašša, vaikka yritin ajua šitä pois. Rašvan levitin

lauvan piällä niinkuin voin leivällä hienosekši kerrokšekši. Vain joka

kerta harakan käynnin jälkeh lauta oli puhaš, kuin pešty. Kun še ei

šuanun n’okkimalla kaikkie rašvua, alko še kruapie n’okkah reunalla

ta hankasi niin pitälti, kuni rašva oli kuin veičellä pois kavissettu.

Kun elin järven rannalla, miula oli tietenki aina kalan totkuja.

Kalua puhatešša keräsin ne tarkkah mihnih aštieh hauvattavakši ne

myöhemmin muah. Harakka näki kaikki ta pani šen merkillä. Još en

kerinnyn peittyä totkuja, še oli heti atrivolla, ahmi ta veteli niitä pi­

tin pihamuata. Šiinä puuhaššah še unohti kaiken kuulusan varovai­

suuteh. Še šuatto riehuo totkuaštiella kolmen–nellän metrin piäššä

ovešta kešellä kirkašta päivyä. Näytti, jotta kelpasi šillä šemmoniki

ruoka, mitä tietokirjoissa ei šillä oltu miärätty. Ušein šillä onnistu

maimasien varaštamini, vaikka minne olisin ne peittän. Še yritti

varaštua šuurempieki kaloja kalavakašta, još hetkekšikänä šilmät

vältty. Kerran še viänti vakašta šuurimman, melkein kilon painosen

ahvenen, vain eihän še jakšan kuiteinki šitä viijä, ka šilmät še ker­

kisi n’okkie. Onkimatopurkin šäilyttämiseštä tuli šama peli: ušein

še vei kaikki mavot.

Šemmosekši kačo heittäyty nuapurini. Ta šen hävittömyyš aina

vain lisäyty.

Pienen kuistini oven piällä oli ikkunan tapani reikä, min piäl­

lä oli viritetty rautalankoja. Še oli ainut valon piäšypaikka kuistih,

missä šäilytin ruokatavarojani, kun huonehissa oli liijan lämmin.

Erähänä šyyškešänä, kun harakka oli tuaš yksin, še huomasi kuis­

tin ikkunan ta tunkeutu rautalankojen läpi šinne.

Kun tulin järveltä ta šain ulko-oven auki, hämmäššyin kokonah:

keškilattiella oli rikottu kananmuna lätäköššä. Eikä miun tarvinnun

pitälti aprikoija šyypiätä, kun še räčeyty nakramah kotikoivušša piä­

ni piällä. Tämä oli šelväšti šen töitä. Lasipurkin kanšiki oli šamoin

lattiella. Harakka oli yrittän varaštua munan, vain ei šuanun šitä

kunnollah n’okkahaš ta oli kirvottan lattiella.