Background Image
Table of Contents Table of Contents
Previous Page  128 / 208 Next Page
Basic version Information
Show Menu
Previous Page 128 / 208 Next Page
Page Background

128

Pekka Perttu

mieltä ta šamoin luatin käsitykšeh linnun kaunehuošta. A kun še lie­

hahtau lentoh ta kiepšahtau kepiešti korkiella koivun okšalla, näyt­

täy še tuaš aivan toisenmoiselta. Še šuattau luatiutuo vijattomakši.

Šuhtautumini luonnon eläjäh ei tietenkänä ole šuorah šelitet­

tävissä. Milma on pitälti vaivannun kyšymyš, mitä virkua šillä on

luontoyhteisöššä. Onko še hyövyllini vainko vahinkollini, onko še

miän yštävä vain vihollini? Tietokirjoissa luvetellah šen eineheh

kuuluvan šyöpäläiset, mavot, marjat ta tipahtanehet šiemenet. Šitä

kainošti huomautetah, jotta še varaštau šamoin munie ta linnunpoi­

kasie. Kaikin tiijetäh, jotta harakka eläy aina talojen ta vil’l’apeltojen

lähellä. Miksi? Ei šuinkana huvikseh, šentäh kun eihän luonnošša

ole mitänä tarkotukšetointa. Jo pešäpaikan valinnašša šillä on šelvä

tarkotuš — ihmisen elinpaikan luona še šuau muutaki šyötävyä,

kuin nuo luvetellut ravintoainehet, mitä kaikkie löytyis mečäštäki.

Jokahini on nähnyn, mitein ahkerašti še varteiččou ruuvvanjätteitä

ta viuhkau kuatopaikoilla, varšinki još šattuu lihajätteitä. Mi koškou

linnunpoikasie, še on kerraššah hermoja repijä tosiasie, mistä ker­

ron šilminnäkijänä alempana. Šen muonašta on kirjutettu kirjoissa

mieleštäni liijan ujošti ta liijan kaunehešti.

Tahon nyt kertuo yheštä harakašta, luatikkah lukijani šiitä omat

johtopiätökšeh.

Meččämökkini lähellä loittona pohjosešša on elän yksi harakka

jo pitälti toistakymmentä vuotta. Voit olla še on šama, taikka šen

jälkiläini. No šehän on tunnetušti tyypillini paikkalintu. Tavallisešti

niän vain yhen, aikaseh kevyällä vähäsen aikua kakši ta šiitä

loppukešällä, kun poikaset kašvetah šuuriksi, niän niitä netälinpäi­

vät ušiempie kerralla. Myöhemmin šykyšyllä tuaš vain yhen, vaki­

tuisen eläjän. Aikaseh kevyällä, kun hanket ollah vielä liikkumatto­

mie mie tulen mökilläni ta enšimmäisenä niän tuon pitkähännän.

Tijasieki ei ole, ne on talven aikana vierauvuttu paikašta, vain kun

panen lintulauvalla rašvua, parin päivän piäštä niitä on šiinä jo par­

vi hyörimäššä.

Harakalla on jo šulakuušša vakavat touhut pešän rakenta­

misešša. Še tietenki vetäy huomijon puoleheš, ta onhan še mukava

ta hupasa kačella. Šen kevyäsie kiimakisoja en ole nähnyn, ne ollah

äijyä ennein.