Background Image
Table of Contents Table of Contents
Previous Page  124 / 208 Next Page
Basic version Information
Show Menu
Previous Page 124 / 208 Next Page
Page Background

124

Pekka Perttu

hyökkäykšiltä. Varšinki jäniksie še hätyyttelöy äijälti, šentäh kun

korppi tykkyäy erikoisešti jäniksen lihašta. Näiltä ominaisuukšiltah

še muissuttau enämmän peto- kuin varpuislintuo. Vaikka kyllä še

käyttäy kašviruokuaki, varšinki marjua.

En malta olla kertomatta täššä eräštä aivan tavallista tapahušta

korppien ruuvvan hankintapuuhista. Tapahukšešta, mi oli Šalmen­

korvalla monie vuosie takaperin, tulou šelväšti ilmi korppien

viisahuš, rohkevuš ta šamoin hävittömyyš.

Olin kerran käynyn onkittamašša maimasekši torkkuloih va­

kallisen pientä šärkie. Oli kevätkešä ta hauki puuttu vielä pahoin

uistimeh ta šiksi olin piättän panna kotirantah muutoman torkun.

Šärkie šuau Köynäškošen nisašta, virran kainalošta konša vain

ta vaikka kuin äijän. Vain šinne pitäy ajua, eihän šitä nykyaikana

kehtua šoutua vaikka matkua on vajua kilometri. Konehella šinne

piäšöy viiješšä minuutissa.

Luajin šen reissun, panin šärit šuurempah vakkah ta märän

šäkin šen piällä, jotta ei maimaset käpistyis. Vakan panin kylyn

šeinäviereh varjoh parinkymmenen metrin piäh pirtin ikkunašta.

Iče läksin panomah torkkuja kuntoh.

Vähäsen ajan piäštä tulin mökistä pihalla ta huomasin mäntyjen

latvoissa korppiparven. Šamalla hetkellä leuhahti kylyn luota yksi

korppi lentoh.

— Maimaset! — välähti mieleššäni ta painuin juokšujalkua va­

kan luo. Šelvä juttu, jykie märkä šäkki oli huiskattu kalojen piältä

pois ta ainaki puolet niistä oli viety...

Manualin ta kiruolin šiinä kotvasen. Kaloja oli jälellä vielä kym­

menisen, voit olla enämmänki. No, riittäy niitä. Otin kylyn šinčistä

šuuren muovikalvon, panin šen kakšin kerroin ta šivoin šen lujašti

vakan piällä pyykkinuoran pätkällä ta läksin jatkamah töitäni.

Korpit jiätih kaččelomah mäntyjen latvoista ta mie ilkuin niillä:

”Että kyllä enyä varašša!” Ei ne milma yhtänä varattu, ne tiijettih,

jotta ei miula ole pyššyö.

Illempänä, kun läksin torkkujeni kera rantah, maimaisvakalla­

ni milma vuotti kauhie paukku: kaikki touhuni oli mänty ihan tyh­

jäh — vakašša ei ollun ainuotakana šärkie! Oli nuo rosvot oltu niin

älykkähie, jotta oli revitty muovikalvon nuoran alta pois — korp